The King's Quest Companion, 3rd Edition (1993)

The King's Quest Companion on kattava opus Sierran klassikkosarjan ystäville. Sen ensisijainen tarkoitus on auttaa pelien läpäisyssä. Toteutustapansa ansiosta se antaa paljon myös pelinsä kauan sitten pelanneille. Jokainen peli kerrottaan läpi novellimuodossa, perinteisten läpimeno-ohjeiden lisäksi. Tarinat on kirjoitettu hyvin ja ne sisältävät paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy jokaisen vierailtavan maan kartat, rakennusten ja sokkeloiden rakenne, jokaisen pelin ja jokaisen version täydellinen pisteiden keräys opas. Alkusanoista lähtien luettava on mielenkiintoista ja jutut hyvin kirjoitettuja. Suurimpana miinuspuolena mainittakoon koulukirjamainen ulkoasu. Taidettakin olisi ollut kiva katsella enemmän, jokaisen kappaleen (pelin) alussa tosin on kunkin pelin tiivistävä mustavalkokuva.

Tässä on kyse kolmannesta painoksesta, muiden osalta en voi sanoa mitään. Tämä kattaa siis kuusi ensimmäistä (johon sarja olisi yhtä hyvin voitu jättääkin) seikkailua. Seitsemännenkin sisältämä versio on julkaistu.

Jos Daventryn seikkailuista ei meinaa saada tarpeekseen, lukemista voi jatkaa ulkoistetuilla lisenssipokkareilla. Kirjasarja kiinnostaisi toki enemmän jos olisi Roberta Williamsin käsialaa, mutta minkäs teet. Romaanimuodossa King's Quest edusti kolme kertaa. Floating Castle (1995) sijoittuu jonnekin nelos- ja kutos osan välimaastoon. Pääosassa Alexander.

Jälkimmäiset kirjat, The Kingdom of Sorrow (1996) tähtenään Graham, ja Rosellaan keskittyvä See No Weevil (1996) sijoittuvat toisen ja kolmannen osan väliin.

Viides luku: Keräily

 

Keräilyesine voi olla mitä tahansa maailmassa. Lähes jokainen kerää jotain, vaikka sitten tiedostamattaan. Itse olen ollut kova keräilijä jo pienestä asti ja jossain vaiheessa pullonkorkit ja etiketit vaihtuivat akuankoiksi ja siinä sivussa muodin mukaisesti lätkäkorteiksi ja sittemmin levyiksi, elokuviksi, lehdiksi, kirjoiksi, peleiksi ja miksi milloinkin.

Oleellista on tiedostaa, että on olemassa keräilyä ja on olemassa keräilyä. Itse haluan keräilykappaleeni mieluiten ensimmäisenä painoksena ja vaille puutteita, mutten säästele niitä muoveissa tai keräile arvon takia. Rahallinen arvo on itseasiassa täysin toissijainen asia. Suuri osa keräilemistäni tuotteista on käyttötavaraa siinä missä muutkin, mutta eriasteisella varovaisuudella niitä keräilykappaleita lähestyy. Pienempänä joka ikinen oma tavara oli keräilytavaraa ja luin jäykkiä pokkareitakin avaten niitä korkeintaan neljänkymmenenviiden asteen kulmaan.


Tietysti haluan rakkaat keräilynkohteeni näkyville, mutta kaikkea ei voi pitää esillä. Joskus riittääkin kun vain tietää sen jonkun olevan jossain. Yksi vaivainen lautasliina pimeän kotelon uumenissa voi olla yllättävän merkittävä asia. En asettele sitä esille, ei siksi että pitäisi varoa ettei kukaan pyyhi siihen suutaan, vaan siksi ettei sen yksinkertaisesti tarvitse olla missään muualla kuin tiedossani ja lootassa jonka voi välillä avata, ihailla sen sisältöä ja pistää kannen takaisin kiinni. Tässä esimerkiksi alkuperäisen Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizardsin (1987) tahrimaton oheistuote, johon on painettu pelissä sijaitsevan kuvitteellisen baarin logo. Sillä on materiana arvoa noin kaksi senttiä, mutta koko paketin jälleenmyymistä ajatellen complete in box, sillä on ratkaiseva merkitys arvoon. Tällä hetkellä sen rahallinen arvo on itselleni samantekevää, pääasia että olen saanut sen omakseni joskus vuosikymmenten pelin diggailun jälkeen. Siihen asti peliä oli pelaillut uusintajulkaisuina tai kokoelman osana, useita versioita siis jo omistaneena.

Taustalla Gabriel Knight sarjakuva.

Pienen painoksen saanut erä jotain tuotetta voi aikojen saatossa kerätä yllättävääkin suosiota vaikka olisi alkujaan flopannut. Mitä hankalampi saada käsiin tai mitä halutumpi, sen kovempi hinta vaikka alkuperäinen ovh olisi ollut kuinka pieni. Joskus pieni erä voi toki mennä vaikka hetkessä. Nykyään tuotetaan paljon vaihtoehtoisia versioita tuotteista varten vasten keräilytavaraksi, jolla sitten kerätään voittoa ja pidetään fanaatikot näennäisen tyytyväisinä.

Keräilyn ei tarvitse edes olla mitään varsinaisesti pysyvää, se voi olla keikkoja, ulkomaanreissuja tai vaikka yksi omista suosikeistani, vieraiden maiden maut. Mitä tavallisempi lähikauppa, tarjonta ja tuote, sen parempi. Paikan päällä testiin on saatava vaikkapa paikallinen jogurtti ja olut, kotiin viemisiksi sitten kahvia, teetä ja karkkia.

On kivaa että on olemassa asiota.

Live from the Sierra Lounge, 1988

Sierra promosi 1988 uutta mullistavaa ääniteknologiaansa demo tapella Live from the Sierra Lounge. Ensimmäisellä kasetinpuoliskolla kertojaääni johdattaa uusien mahdollisuuksien maailmaan, pelien musiikkia kuullaan Roland MT-32 Sound Modulen ja AdLib Music Synthesizer cardin versioina. Toisella puolella kahdeksan kappaletta Sierra-nostalgiaa.

Side 1

1. The PC Music Card Demonstration, 5:50

Side 2

1. The Legend Of Silpheed  (Introduction), 1:40, Mecano Associates/Game Arts
2. Space Quest 3 - Introduction, 1:33, Bob Siebenberg
3. Space Quest 3 - Title Sequence, 1:22, Bob Siebenberg
4. Police Quest 2 - Jazz Club, 1:15, Mark Seibert
5. Police Quest 2 - Caribbean Flight, 1:22, Mark Seibert
6. Leisure Suit Larry 2 - Evil Island, 1:07, Al Lowe
7. Leisure Suit Larry 2 - For Your Thighs Only, 0:56, Al Lowe
8. King's Quest 4 - Finale, 3:58, William Goldstein


Lataa Live from Sierra Lounge
Lataa muita Sierra soundtrackeja

Maalaustaidetta pikselöitynä.

Leisure Suit Larry Goes Looking for Love (in Several Wrong Places) (1988) meets Edward Hopper’s Nighthawks, 1942.

The Secret of Monkey Island (1990) meets Vincent Van Gogh’s Cafe Terrace On The Place Du Forum 1888

Indiana Jones and the Last Crusade: The Graphic Adventure (1989) meets Salvador Dali’s The Persistence of Memory 1931

Police Quest: In Pursuit of the Death Angel (1987) meets Leonardo da Vinci’s The Last Supper, 1498

Kuvat ovat lontoolaisen suunnittelijan ja kuvittajan Aled Lewisin teoksia iam8bit taidenäyttelyyn. Kuvissa Sierran ja Lucasin seikkailupelit kohtaavat maalaustaiteen suurimpia. Löytyivät täältä.

Toinen luku: Pastellilapsuus

Aikana jona aloin rekisteröidä ympäröivää maailmaani, värimaailmassa vallitsi selkeät muotivärit. Etenkin sininen, lila, turkoosi ja pinkki olivat hyvin esillä, täydennettynä vaalean vihreillä ja keltaisilla. Pastellisävyjä käytettiin paljon televisiossa, sarjakuvissa, tietokonepeleissä, kaikenlaisessa designissa, elintarvikkeista hiustenhoitotuotteisiin.

Ennen kaikkea sinisestä kasvoi silti yksi inhokkiväreistä, lapsuuden kun oli jäätävä taakse ja oli katsottava maailmaa muiltakin kanteilta. Pitkän tauon jälkeen olen kuitenkin alkanut pitää lapsuuteni väreistä uudestaan. Tietyt sävyt saavat välittömän nostalgiaryöpyn aikaan ja ehdottoman positiivisen suhtautumisen kohteeseen. Samalla tavalla kuin monet kasarinlopun valtavirtamusiikista ja ysärinalun pelimusiikista.

Värimaailma tiivistettynä television, elokuvien ja pelien kautta:

Simpsonit (1989-)

Leisure Suit Larry (1987-1996)

Commander Keen (1990-1991)

Super Mario Bros (1985-)

Muumilaakson tarinoita (1990-1991)

Lumikuningatar (1986)

Saksikäsi Edward (1990)

Tim Burtonin vastakkainasettelun taito on parhaimmillaan hulppeaa. Goottiromanttinen Saksikäsi Edwardin maailma saa vastapainokseen mitä mainioimman pastellilähiön. Tässä nyt muutama esimerkki, aiheeseen tullee joskus palattuakin.