Seuraavat löydöt ovat Vaihtarista (Hämeenkatu 16, Lahti).
Salainen kostaja (1987). Keltakantinen Esselte-julkaisu sitä itseään.
21 Jump Street 2 - Iskurykmä (1988). "Se on lyönyt laudalta jopa elokuvan Miami Vice". Ottaen huomioon, että kumpikin on tv-sarja, se on aika mielenkiintoinen mainoslause tästä iskurykmästä.
Hissi (elokuva 1983, kasetti 1994). "Luojan tähden, mene portaita..." Hollantilaiselokuva, johon olen törmännyt viimeisen kymmenen vuoden aikana jo useasti eri yhteyksissä ja etsinyt yhtä pitkän ajan.
Irma Vep (1996). No aika se oli saada tämäkin vihdoin hyllyyn asti.
Luojan tähden - paetkaa! Vanha kunnon Amityville Horror, jonka suomenkielinen nimi on käännetty jostain ihmeen syystä elokuvan myyntilauseesta. Omaxi-julkaisu pahvikotelossa. Itseasiassa pahvi oli siirretty isoon kanteen, mutta onneksi tuhoamatta pahvin päätyjä, joten aito pahvikuori oli hetkessä saatu ennalleen. Itse pahvi on toki kärsineen näköinen.
Ja mitä nämä mainiot videolöydökset kustansivat? 0 euroa. Pidin diilistä, viisi kasettia per asiakas. Kuulemma noin jouluun asti jaossa ja lisää ripotellaan.
Koska olisi töykeää ottaa ilmaista tavaraa tukematta hyvää aatetta, ostin kyllä neljä dvd-elokuvaa (Splice, The Ghost Writer, The Social Network, Lover), mutta eipä montaa euroa maksanut nuokaan. Ne eivät kuitenkaan kuuluu tänne, joten jatketaan todellisten löytöjen parissa:
Huippuelokuvien (etenkin tuo oikeanpuoleinen) sarjakuvisointia. Myöhemmin tulee sitten erillisiä otteita piirosjäljestä.
On tullut osteltua vanhoja Nintendo-lehtiä aina kun niitä inhimillisin hinnoin sattuu näkemään. Lahjoitin tosin joitain aikoja sitten silloisen kokoelman kummipojalleni ja numeroiden rauhallinen karttuminen on lähtenyt alusta.
Madit oli kohtalaisen kova sana jo ollessani alle lukukykyinen ja täten Spy vs. Spyt tehosivat dialogittomuudellaan kovasti. Tässäpä spessullinen pelkkää vakoilijainkahinaa. Seuraavassa taasen Turtles-parodiaa, kuten näkyy.
Siinäpä ne tältä erää.
Olen huomannut, että viime vuosina on tehnyt pahaa lukea suomiversiota Madista kun sitä ei ennen oikein tajunnut, että kuinka huonoa painojälkeä (90-luvusta alkaen) meidän versiot olivatkaan. Välillä se väkinäinen mustavalkoisuudessa pysyminen sai lehden näyttämään aivan tavallisella kopiokoneella tehdyltä (mistä muuten Pahkasian kovakantiset kokoelmatkin kärsivät).
VastaaPoistaTuosta Barbwiresta olen kateellinen, kun vaikka elokuva ei olekaan mikään hyvä, niin lehden näkeminen herätti lämpimiä muistoja. Soundtrackin tuli ostettua siihen vaikka sekään ei ole järin hyvä.
Nintendolehdistä tuli mieleen se kun muksuna tuli pengottua lehtiroskiksia Iltalehtiä etsiessä, kun sen muistaakseni lauantainumeroissa julkaistiin liitettä jossa oli Nintendopelien salasanoja, etc.
Samasta syystä aina kun kirpparilla tai divarissa näkee Nintendolehtiä, niin pitää aina tarkistaa että Power Player on mukana.
Tottumis- tai ehkä jopa jonkin sortimentin nostalgiakysymys tuo painojälkikin. Don Rosan ankkatarinat luki ensikerran köpöisistä suomiakkareista ja vastikää saapunutta, toista Don Rosan kootut boksia lukiessa viimesen päälle värikäs, kiiltelevä ja tarkka jälki tuntuu jotenkin feikiltä. Rosa toteaa kirjassa, että kuulee tuota lukijoilta ja ihmettelee sitä suuresti, mutta toisaalta tykkää itsekin barkseistaan sellaisena kun ne tuli tutuksi.
VastaaPoistaHomma on ehkä siinä, että jos aikaväli kerkeää kasvaa liian pitkäksi, esim. vhs-kasettien katselusta tai kopiokone-Madeista, vanhoista tietokonepeleistä tai mistä vaan, turtuu ja tottuu uuteen teknologiaan, tekniikkaan jne. ja on vaikea enää taantua.
Tämä Madin tapaus on esimerkkinä vähän heikompi, mutta niihinkin on vain todella tottunut. Ja juu, kummatkin Madit menee yhtä hyvin.
Barb Wire on sen verran susi elokuvaksi, ettei tarvinnut kahta kertaa lehden nappaamista miettiä. Soundtrackin sisällysluettelo piti oikein tarkistaa ja semmosta suttuahan sekin mitä arvelin.
Power Player liitteitä tuntuvat kovasti haluavan. Ainakin kaikki jotka huutonetissä tms huutelloo, itselläni ei paljon ole peepeellisiä versioita käynytkään. Eikä sillä niin väliä, koska niitä ei ollut "silloinkaan". Tosin "silloin" ei itselläni ollut koko lehtiä saati itse dindendoo.