Teenage Mutant Hero Turtles -lehti 1990-1991

Yllä ensimmäinen Teenage Mutant Hero Turtles -lehti Suomessa. Mallia hieman kärsineempi, ei-näytekappale versio. Iskemätön vapaa kappale vilahti aiemmin ainakin täällä.

Kuten sanottu, sain juuri ensimmäisen vuosikerran päätökseen. Vain parikymmentä vuotta myöhässä. Tässä tuo. Plus elokuvaspessu ja tarra-extra.


1991 VUOSIKERTA:
Julkaisija: Kustannus Oy Semic. Irtonumerot 11-14 mk (spesiaalit 20-22 mk), tilattuna 12 n:oa (12 kk) 135 mk

 

ELOKUVASPESIAALI:

TARRA-EXTRA:

Videoita ja sarjakuvia.

Kirpputori- ja divarilöytöjen esittely on jäänyt harmillisesti väliin, vaikka on kovasti ollut tarkoitus tehdä sitä jo pitkään. Olen kohtalaisen aktiivinen kiertelijä ja harvemmin sitä tyhjin käsin ainakaan tietyistä kirppareista poistuu. Tarkoitus olisi nyt alkaa järjestelmällisesti päivittämään löytöjä tänne, jos ne aihepiiriin jollain tapaa kuuluvat. Teen myös listauksen Lahden kirpputoreista ja divareista, kuvausten ja tuomioiden kera. Kirppareista ei meinaa saada mistään kunnolla tietoa ja koitan tehdä edes oman osani asialle.

Seuraavat löydöt ovat Vaihtarista (Hämeenkatu 16, Lahti).

Salainen kostaja (1987). Keltakantinen Esselte-julkaisu sitä itseään.


21 Jump Street 2 - Iskurykmä (1988). "Se on lyönyt laudalta jopa elokuvan Miami Vice". Ottaen huomioon, että kumpikin on tv-sarja, se on aika mielenkiintoinen mainoslause tästä iskurykmästä.

Hissi (elokuva 1983, kasetti 1994). "Luojan tähden, mene portaita..." Hollantilaiselokuva, johon olen törmännyt viimeisen kymmenen vuoden aikana jo useasti eri yhteyksissä ja etsinyt yhtä pitkän ajan.

Irma Vep (1996). No aika se oli saada tämäkin vihdoin hyllyyn asti.

Luojan tähden - paetkaa! Vanha kunnon Amityville Horror, jonka suomenkielinen nimi on käännetty jostain ihmeen syystä elokuvan myyntilauseesta. Omaxi-julkaisu pahvikotelossa. Itseasiassa pahvi oli siirretty isoon kanteen, mutta onneksi tuhoamatta pahvin päätyjä, joten aito pahvikuori oli hetkessä saatu ennalleen. Itse pahvi on toki kärsineen näköinen.

Ja mitä nämä mainiot videolöydökset kustansivat? 0 euroa. Pidin diilistä, viisi kasettia per asiakas. Kuulemma noin jouluun asti jaossa ja lisää ripotellaan.

Koska olisi töykeää ottaa ilmaista tavaraa tukematta hyvää aatetta, ostin kyllä neljä dvd-elokuvaa (Splice, The Ghost Writer, The Social Network, Lover), mutta eipä montaa euroa maksanut nuokaan. Ne eivät kuitenkaan kuuluu tänne, joten jatketaan todellisten löytöjen parissa:

Huippuelokuvien (etenkin tuo oikeanpuoleinen) sarjakuvisointia. Myöhemmin tulee sitten erillisiä otteita piirosjäljestä.

On tullut osteltua vanhoja Nintendo-lehtiä aina kun niitä inhimillisin hinnoin sattuu näkemään. Lahjoitin tosin joitain aikoja sitten silloisen kokoelman kummipojalleni ja numeroiden rauhallinen karttuminen on lähtenyt alusta.




Madit oli kohtalaisen kova sana jo ollessani alle lukukykyinen ja täten Spy vs. Spyt tehosivat dialogittomuudellaan kovasti. Tässäpä spessullinen pelkkää vakoilijainkahinaa. Seuraavassa taasen Turtles-parodiaa, kuten näkyy.

Siinäpä ne tältä erää.

Sarjakuvat: Kuka viritti ansan, Roger Rabbit (1988)

Sanomaprint Kirjat kustannus vuodelta 1988. Kuka viritti ansan, Roger Rabbit on animaation ja live-action elokuvan yhdistelmänä varmasti se kaikista tunnetuin. Niin vahvasti kahden tyylin vastakkainasettelun varjolla pelaava kokonaisuus on vaikea siirtää sarjakuvamuotoon niin, että se säilyttäisi alkuperäisen ideansa. Sarjakuvassahan kaikki ovat piirrettyjä eikä toonien ja ihmisten ero ole lainkaan näkyvä. Sarjakuva pelaa niillä mitä sillä on ja hienosti sen olosuhteisiin nähden tekeekin. Estetiikka on viimeistä piirua myöten niin kliseistä film noiria kuin olla voi ja sehän passaa. Näkyy kirppareilla silloin tällöin, huutonetistäkin irtoaa parilla eurolla. Itse ostin osana pakettia, johon kuului toistakymmentä sarjakuvaa, yhteensä 50 senttiä.

Sarjakuvat: Alien - kahdeksas matkustaja (1979)

Semicin kustantama Alien-sarjakuva vuodelta 1979, tekijöinään Archie Goodwin ja Walter Simonson. Spoilerivaara jos Ridley Scottin elokuvaklassikko ei ole tuttu. Prometheuksen myötä taas ajankohtaiseksi noussut aihepiiri on käsitelty sarjakuvassa kohtalaisen tyylikkäästi. Tekstin graafinen käyttö, pienet ruudut isomman päällä, kylmät sinisen sävyt vastaan keltaisesta punaiseen lämpimät värit toimii, kaikin puolin ihan oolrait lukemista ja katselemista. Saattaa törmätä hyvällä tuurilla kirppareilla, huutonetissä useammin. Parista eurosta kymmeniin euroihin riippuen kunnosta ja myyjän ahneudesta (vrt. tällä hetkellä huudossa alk. 44e hintaan, osta heti 50e).

Sarjakuvat: Charlie Chaplin - Nykyaika (1974)

Ylläolevan värikylläisen psykedeliakuvauksen ruudut eivät voisi tunnelmaltaan juuri kauempana olla Chaplinin klassikkosta, "mykän kauden viimeisestä elokuvasta". Mustavalkoiset freimit on käännetty aikansa mukaiseen asuun sarjakuvaksi, Kustannus Oy WILLIAMSIN julkaisemaan albumiin vuodelta 1974. Toimiiko se?

Nykyaika (1936)

Elokuva alkaa työmiesten saapuessa tehtaalle töihin, lyhyesti verrattuna eläinlaumaan, jonka seassa on yksi musta lammas, Charliemme. Hauska tribuutti kohtauksesta löytyy Simpsoneissa, jaksossa Mies vaaleanpunaisessa paidassa. Sarjakuva alkaa samalla teemalla, mutta alkuperäisen idea on jotenkin hieman latistettu.

Nykyaika (1974)

Sitten onkin se klassisin kohtaus, Charlie ratasten vietävissä. Adaptoinnissa on jopa yritystä. Kokonaisuudessaan kyseessä on koko aukeaman kokoinen tapahtumankulku, toimii paremmin albumia kourossaan tutkaillessa, mutta allaolevasta saanee edes jonkinlaisen kuvan.

Elokuva oli pääosin mykkä, joten pantomiimina toteutetut kohtaukset toimivat toki parhaiten juuri sellaisinaan. Sarjakuvaan on ahdettu paljon puhe- ja ajatuskuplia joita ilmankin olisi pärjätty.

Paulette Goddardin esittämä banaanityttö on käännöksessä kokenut huvittavimman muodonmuutoksen. Kolmekymmenluvun rääsyläisellä on tällä kertaa tiukat 70-luvun trumpettihousut jalassa, kukkakuvioinnein tietysti. Juuri tuo omaan aikaansa siirtäminen onkin sarjakuvassa mielestäni parasta. Se toimii paikoitellen oikein hyvin.

Upea rulluluistelukohtaus tavaratalon ylimmässä kerroksessa. Kohtauksen sulavuutta ja kauneutta ei voisi mitenkään siirtää sarjakuvaan, joten se on kohtalaisen tarpeeton siellä. Parasta sivulla onkin ensimmäisen ruudun rajaus.

Taas yksi täysin mahdoton käännös edessä, ikonisesta laulukohtauksesta jossa kulkuri ensimmäistä kertaa avaa suunsa elokuvan historiassa. Niin, että sieltä tulee ihan ääntäkin siis.

 

Jep, kylmäksi jättää tanssi, mutta kovin paljoa en pidä viimeisenkään kuvan käännöksestä.

Oliko albumista sitten yhtään mihinkään? Muutamia oikein hyvin oivallettuja ruutuja sieltä kyllä löytyy, värit on paikoitellen ihan meneviä ja seisarifiiliksestä plussaa. Huomattavasti parempi kuin suurin osa elokuvien sarjakuvituksista 1980-90 luvuilta. Albumia on liikkeellä jonkin verran, hinta pyörii neljän viiden euron tietämillä ja siihen se kipurajakin kannattaa asettaa jos albumia halajaa.