Alfred J. Kwak kahvittelee, seikkailee ja soutaa

Kuvat 1992 julkaistuista sarjakuvista.

 

 

Teenage Mutant Hero Turtles -lehti 1990-1991

Yllä ensimmäinen Teenage Mutant Hero Turtles -lehti Suomessa. Mallia hieman kärsineempi, ei-näytekappale versio. Iskemätön vapaa kappale vilahti aiemmin ainakin täällä.

Kuten sanottu, sain juuri ensimmäisen vuosikerran päätökseen. Vain parikymmentä vuotta myöhässä. Tässä tuo. Plus elokuvaspessu ja tarra-extra.


1991 VUOSIKERTA:
Julkaisija: Kustannus Oy Semic. Irtonumerot 11-14 mk (spesiaalit 20-22 mk), tilattuna 12 n:oa (12 kk) 135 mk

 

ELOKUVASPESIAALI:

TARRA-EXTRA:

őrölt pörkölt

Vuosi 1991.

Parturin yhteydessä toiminut sekatavarakauppa, matkan varrella vanhalle Saarikunnakselle.

Sarjakuvahylly. Turtlesin numero 2/91. Jostain syystä minulle ei ostettu tuota irtonumeroa tuolloin. Kun se luvattiin haettavaksi, oli lehti jo myynyt loppuun. Sain sen sijaan uuden Action Forcen, joka oli siinä vaiheessa yhtä toivottu kuin Nickelbackin levy joululahjaksi.

Naapurin pojallahan tuo lehti oli, mutta luettavaksi lainaaminen ei tainnut tulla kysymykseen. Kiusallaan sitä oli kuitenkin tultava takapihan nurmelle lueskelemaan.

Noin kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin.

Sekatavarakauppaa ei ole ollut vuosikymmeniin, mutta pihalla törröttää varmaan vielä kyltti, jossa luvataan miesten hiustenleikkuuta viidelläkymmenellä markalla. Sarjakuvista tulee puhetta töissä. Se johtaa lopulta siihen, että saan työkaverilta viestin tämän kaivettua arkistojaan. Siinä varmistetaan puuttuva numeroni. Seuraavana päivänä lehti jo vaihtaa pukukaapista seuraavaan.

Olin etsinyt lehteä lähivuosina järjestelmällisestikin, mutta lopulta puutos korjautui kuin itsestään. Tunne on ristiriitainen.

Peilikivi (Mirrorstone, 1986)

Richard Seymor, Michael Palin, Alan Lee: Peilikivi (Mirrorstone, 1986), Holograms by Light Fantastic Ltd, London, Hologram blocking by Blockfoil Ltd, Ipswich, Holographic models by Alan Lee, Ray Evangelista & Wendy Froud.

Suomessa julkaissut WSOY ja suomentanut Anja-Liisa Vartiainen

"Ensimmäisen kerran se tapahtui uimahallissa. Paul kuivasi hiuksensa niin kuin tavallisesti, otti kampansa ja katsoi peiliin. Hän säpsähti ja perääntyi kauhuissaan, sillä kasvot, jotka hän näki peilissä, eivät olleet hänen..."

"Jännittävä seikkailu, loistava kuvitus ja aavemaiset, kolmiulotteiset hologrammikuvat tekevät Peilikivestä kirjan, jonka kaltaista meillä ei ole koskaan ennen nähty" - Peilikiven takakannesta


Pienen pieni klassikko se on tämäkin. Pieni brittipoika pienessä brittikylässä alkaa näkemään... kummia. Kirjan hologrammit onnistuvat oikeasti olemaan hieman aavemaisia. Olisikin ihme jos tämä kiehtova teos ei olisi jäänyt mieleen.

Taikaviitta ja Kumi-Kalle Revisited (1991, 2011)

Palaan jälleen aiheeseen, jota on käsitelty aiemminkin. Tällä kertaa syynissä painosten väliset erot. Alkuperäinen Taikaviitta ja Kumi-Kalle -akkari oli väritetty vain joka toiselta sivulta ja täten Giulio Chierchinin väritystapa oli painoteknisesti ongelmallinen. Italialaisartistin työt jäivät siitä syystä akkarihistoriassa oikeastaan tähän. Roope-Setä -lehdessä tosin julkaistiin ainakin kolme lyhyttä Kumi-Kalle -sarjaa noihin aikoihin.

Yllä on yksi rankimmista esimerkeistä ongelmasta, joita Chierchinin tyyli mustavalkopainoksessa aiheuttaa.

Muutostyötä on tapahtunut kannessakin. Värejä liu'utettu ja sävytetty vaaleammiksi. Liu'utus ei ole mieleeni, värit periaatteessa ovat ihan jees, vaikka kirkas taivas muuttaa tunnelman täysin, sekä vaihtaa illanhämyn alkuillaksi. Taustalla häämöttävä metsä on muokattu jopa tökerösti ja huolimattomasti. Ikävin muutos on kuitenkin hirvittävä tekstitaide. Nykyaikana hyvin yleinen tyyli on hengetön ja epäkutsuva.

Lopuksi vielä toinen vastaava tapaus samasta taskukirjasta.