Vanha kunnon, aito ja oikea jne.

 

Pullojen ja tölkkien kylkeen haettua retrofiilistä. Angry Birds on ehkä poikkeus, mutta on sekin tyylikäs ollakseen Angry Birds. Olisi kiva saada tölkki-Jaffan kaveriksi myös tölkki-Palmaa, kun se kerran on muutenkin palannut.

Julisteet: Volfied (1989)

Taiton arcade-pelin, Volfiedin (1989) mukana tullut juliste.

Hyvää Nestorin päivää.

Pikku-Nestori vielä huolissaan ympäröivästä maailmasta, vanhempi on jo luovuttanut ja osaa relata.

Kyllä, kuva on tuore ja muovipussi tallella.

Nestori näkyi hetki sitten Lahden katukuvassakin pitkästä aikaa.

Nestori arvossaan. Sveitsiläisessä nettimyymälässä tämä juliste myynnissä 140 Sveitsin Frangilla, eli noin 116 eurolla.

Oletko nähnyt tätä hahmoa?

Kuulutus moisen - ehkä maailman sympaattisimman hahmon perään. Oma ensipehmoni, joka muistuttaa ainakin muodollisesti joitain 80-luvun äitiyspakkausten JollyDollya, mutta kuuluisikohan samaan sakkiin? Ensisijaisen tärkeää hahmon suloisuuden kannalta on sen täydellisen surkku olemus!

Korvat ja pesulappu on melko nakerreltuja, mutta jälkimmäisestä tuon verran saa selkoa. Jos kellään on tietoa hahmon valmistajasta tms. niin älkää pantatko vaan kertokaa. Pikkuinen haluaisi jo tietää mistä on kotoisin ja kuka on!

Lapsuudenkodista kannettua.

Pientä joulunalus rohmuamista äitin kaapeista.

1980-luvun taite.

1970- ja 1980-luku siis kiehtovat kuten sanottu. Vuosikymmenten tyylit poikkeavat toisistaan, mutta on myös olemassa häivähtävän pieni mahdollisuus, etteivät ihmiset vain vuosikymmenen vaihteen huumassa päättäneet vaihtaa seisari lookiaan kasariluukiksi over night. Tämänkertaiset kuvat siis tasan kahdeksankymmentäluvun taitteelta 1980, kirjasarjasta Uusi Ompelu- ja Käsityökirja. Saksalaista alkuperää kuten jo naamavärkeistä luulisi huomaavan. Alla vasemmalla olevasta lapsesta kasvoi luultavasti myöhemmin Colgaten mainoksesta tuttu emäntä jonka hampaita ei enää vihlo.

Seitsemänkymmentäluvuksi miellettävä tyyli on vahvemmin läsnä, mutta suuntaa tulevaan on jo havaittavissa.

Mielenkiintoista on se, että ajan voi havaita sinänsä näkymättömänä auranakin. Kuva hedelmistä on ajaton, vailla muodin sanelemaa tyyliä, mutta siitä huokuu silti oma vanhanaikaisuutensa. Painomuste, filmi, tekniikka, tarkkuus, kuvasuhde, kuvaustyyli, valaistus, mikä ikinä sen tekeekään.

Neljäs luku: Retro

Retrolla tarkoitetaan menneiden aikojen tyyliä, pukeutumisessa, grafiikassa, musiikissa jne. joka on ollut aikanaan suosittua tai jopa vakio tietyissä tuotteissa, mutta joka on väistynyt uusien tyylisuuntien myötä. Retro luokitellaan alalokeroihin yleensä vuosikymmenten mukaan. Tyylisuuntaukset on helppo tunnistaa tämän kätevän kymmenen vuoden syklin puitteissa, joka on sinänsä hyvin mielenkiintoinen piirre ajanjaksoja ajatellen. Mitä jos ajanlasku olisikin viisi vuotta suuntaan tai toiseen? Se sekoittaisi hieman yleisilmettä oli kyse sitten fiftarista tahi kasarista.

Yleisimmin retrovuosikymmeninä käsitellään 1950, -60, -70 ja -80 -lukuja ja itselleni mieluisimpia näistä ovat kaksi viimeisintä. Retroksi on hieman hankala alkaa kuvailemaan mitään joka ei ole poistunut muodista vähintään puoltatoista vuosikymmentä sitten. Poikkeuksena toimii tuoreemmat taiteen ja kulttuurin osa-alueet, eli tapauksessamme elektroniikka, joka kehittyy vielä niin kovaa tahtia. Tietokone- ja konsolipelit, sekä 5110 matopeleineen on jo tiukkaa retroa ja näin voinee sanoa jo melkein Tamagotcheista ja pian kuvaputkiruuduista.

Retro sanana on identifioitunut vahviten juuri seitsemänkymmentälukuun. Viimeisen kymmenen vuoden aikana 70-luvun fanikanta on kokenut massiivisen kasvun ja etenkin 70-80-luvun lapset ovat ottaneet tyylin omakseen esim. astioiden ja kankaiden osalta kun aikakautena eläneet aikuiset ovat suurimmalta osin jättäneet sen jo taakse.

Jutun kuvat tästä lehdestä

Neo-retro, eli uusretro tarkoittaa uudelleen tuotantoon laitettua retrotuotetta tai sellaista jäljittelevää. Monet samalla nimellä kulkevat uudelleenvalokset kuitenkin poikkeavat alkuperäisestä värisävyiltään, materiaaliltaan ja/tai kooltaan. Värejä on ehkä pehmennetty nykykuluttajaa varten, mutta eihän se aina aja samaa asiaa, etenkin jos haet samansävyistä verhoa kun on jo kotona.

On jo pitkään vallinnut neo-retrohtava aikakausi nykydesignissa kuoseja ja grafiikkaa ajatellen. -70 ja -80 -luvut tuntuivat olevan räväkkiä, vaikkakin toisistaan poikkeavilla tavoilla ja apean grungeilun ja beigen reisitaskuilun, eli ysärin jälkeen on haettu taas näköä niiltä ajoilta kun mikään näytti miltään. Sävyjä ja linjoja on kaikkiaan hiottu ja moni ilmeisen typerä ilmiö on pudotettu pois vähin äänin. Retro on itseasiassa tuskin koskaan ollut näin muotia.