perjantai 13. tammikuuta 2012

Viides luku: Keräily

 


Keräilyesine voi olla mitä tahansa maailmassa. Lähes jokainen kerää jotain, vaikka sitten tiedostamattaan. Itse olen ollut kova keräilijä jo pienestä asti ja jossain vaiheessa pullonkorkit ja etiketit vaihtuivat akuankoiksi ja siinä sivussa muodin mukaisesti lätkäkorteiksi ja sittemmin levyiksi, elokuviksi, lehdiksi, kirjoiksi, peleiksi ja miksi milloinkin.

Oleellista on tiedostaa, että on olemassa keräilyä ja on olemassa keräilyä. Itse haluan keräilykappaleeni mieluiten ensimmäisenä painoksena ja vaille puutteita, mutten säästele niitä muoveissa tai keräile arvon takia. Rahallinen arvo on itseasiassa täysin toissijainen asia. Suuri osa keräilemistäni tuotteista on käyttötavaraa siinä missä muutkin, mutta eriasteisella varovaisuudella niitä keräilykappaleita lähestyy. Pienempänä joka ikinen oma tavara oli keräilytavaraa ja luin jäykkiä pokkareitakin avaten niitä korkeintaan neljänkymmenenviiden asteen kulmaan.


Tietysti haluan rakkaat keräilynkohteeni näkyville, mutta kaikkea ei voi pitää esillä. Joskus riittääkin kun vain tietää sen jonkun olevan jossain. Yksi vaivainen lautasliina pimeän kotelon uumenissa voi olla yllättävän merkittävä asia. En asettele sitä esille, ei siksi että pitäisi varoa ettei kukaan pyyhi siihen suutaan, vaan siksi ettei sen yksinkertaisesti tarvitse olla missään muualla kuin tiedossani ja lootassa jonka voi välillä avata, ihailla sen sisältöä ja pistää kannen takaisin kiinni. Tässä esimerkiksi alkuperäisen Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizardsin (1987) tahrimaton oheistuote, johon on painettu pelissä sijaitsevan kuvitteellisen baarin logo. Sillä on materiana arvoa noin kaksi senttiä, mutta koko paketin jälleenmyymistä ajatellen complete in box, sillä on ratkaiseva merkitys arvoon. Tällä hetkellä sen rahallinen arvo on itselleni samantekevää, pääasia että olen saanut sen omakseni joskus vuosikymmenten pelin diggailun jälkeen. Siihen asti peliä oli pelaillut uusintajulkaisuina tai kokoelman osana, useita versioita siis jo omistaneena.


Taustalla Gabriel Knight sarjakuva.


Pienen painoksen saanut erä jotain tuotetta voi aikojen saatossa kerätä yllättävääkin suosiota vaikka olisi alkujaan flopannut. Mitä hankalampi saada käsiin tai mitä halutumpi, sen kovempi hinta vaikka alkuperäinen ovh olisi ollut kuinka pieni. Joskus pieni erä voi toki mennä vaikka hetkessä. Nykyään tuotetaan paljon vaihtoehtoisia versioita tuotteista varten vasten keräilytavaraksi, jolla sitten kerätään voittoa ja pidetään fanaatikot näennäisen tyytyväisinä.

Keräilyn ei tarvitse edes olla mitään varsinaisesti pysyvää, se voi olla keikkoja, ulkomaanreissuja tai vaikka yksi omista suosikeistani, vieraiden maiden maut. Mitä tavallisempi lähikauppa, tarjonta ja tuote, sen parempi. Paikan päällä testiin on saatava vaikkapa paikallinen jogurtti ja olut, kotiin viemisiksi sitten kahvia, teetä ja karkkia.

On kivaa että on olemassa asiota.

2 kommenttia:

  1. Pullonkorkkien keräily lienee ainakin ennen ollut hyvinkin yleistä, sillä minäkin muistan itse ja ystävieni tehneen niin aikoinaan. Sitten jossain vaiheessa ne täydet säkit tuli vain dumpattua roskikseen.
    Mistä tulikin mieleeni, että muksuna tuli kerättyä myös rekisterikilpinen numeroita ja niitä olivat vihot täynnä kuin Seitsemän-elokuvassa ikään. Nyt jos niin tekisi, niin se uutisoitaisiin varmaankin jonkinlaisen tietomurtona.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän ne roskikseen pamautettiin, mutta ei huono harjoituskeräilynkohde vasta alkajalle. Ilmainenkin.

    Muistelisin että pari luokkakaveria ainakin harjoitti tuota kilpien bongausta, mutta se ei kyllä iskenyt itselleni ihmeemmin. Kotitehtävä ala-asteella oli kerätä vihkonsivullinen rekkareita, joka kylläkin testasi lähinnä tunnollisuutta (ei ole kovin vaikeaa keksiä päästä)

    VastaaPoista