Retrolla tarkoitetaan menneiden aikojen tyyliä, pukeutumisessa, grafiikassa, musiikissa jne. joka on ollut aikanaan suosittua tai jopa vakio tietyissä tuotteissa, mutta joka on väistynyt uusien tyylisuuntien myötä. Retro luokitellaan alalokeroihin yleensä vuosikymmenten mukaan. Tyylisuuntaukset on helppo tunnistaa tämän kätevän kymmenen vuoden syklin puitteissa, joka on sinänsä hyvin mielenkiintoinen piirre ajanjaksoja ajatellen. Mitä jos ajanlasku olisikin viisi vuotta suuntaan tai toiseen? Se sekoittaisi hieman yleisilmettä oli kyse sitten fiftarista tahi kasarista.
Yleisimmin retrovuosikymmeninä käsitellään 1950, -60, -70 ja -80 -lukuja ja itselleni mieluisimpia näistä ovat kaksi viimeisintä. Retroksi on hieman hankala alkaa kuvailemaan mitään joka ei ole poistunut muodista vähintään puoltatoista vuosikymmentä sitten. Poikkeuksena toimii tuoreemmat taiteen ja kulttuurin osa-alueet, eli tapauksessamme elektroniikka, joka kehittyy vielä niin kovaa tahtia. Tietokone- ja konsolipelit, sekä 5110 matopeleineen on jo tiukkaa retroa ja näin voinee sanoa jo melkein Tamagotcheista ja pian kuvaputkiruuduista.
Retro sanana on identifioitunut vahviten juuri seitsemänkymmentälukuun. Viimeisen kymmenen vuoden aikana 70-luvun fanikanta on kokenut massiivisen kasvun ja etenkin 70-80-luvun lapset ovat ottaneet tyylin omakseen esim. astioiden ja kankaiden osalta kun aikakautena eläneet aikuiset ovat suurimmalta osin jättäneet sen jo taakse.
 |
| Jutun kuvat tästä lehdestä |
Neo-retro, eli uusretro tarkoittaa uudelleen tuotantoon laitettua retrotuotetta tai sellaista jäljittelevää. Monet samalla nimellä kulkevat uudelleenvalokset kuitenkin poikkeavat alkuperäisestä värisävyiltään, materiaaliltaan ja/tai kooltaan. Värejä on ehkä pehmennetty nykykuluttajaa varten, mutta eihän se aina aja samaa asiaa, etenkin jos haet samansävyistä verhoa kun on jo kotona.
On jo pitkään vallinnut neo-retrohtava aikakausi nykydesignissa kuoseja ja grafiikkaa ajatellen. -70 ja -80 -luvut tuntuivat olevan räväkkiä, vaikkakin toisistaan poikkeavilla tavoilla ja apean grungeilun ja beigen reisitaskuilun, eli ysärin jälkeen on haettu taas näköä niiltä ajoilta kun mikään näytti miltään. Sävyjä ja linjoja on kaikkiaan hiottu ja moni ilmeisen typerä ilmiö on pudotettu pois vähin äänin. Retro on itseasiassa tuskin koskaan ollut näin muotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti