Alfred J. Kwak on jotakuinkin kaikkien aikojen paras lasten ohjelma mitä on ikinä tehty. Sarja käsitteli rohkeasti vaikeitakin asioita, se otti kantaa maailman hirveyksiin, orpouteen, diktatuuriin, pakolaisiin, rasismiin, nälänhätään, ympäristöongelmiin ja sotaan.. Se opetti moraalia ja suvaitsevaisuutta, historiaa ja populaarikulttuuriin suhtautumista. Siitä löytyy näyttävää piirrosjälkeä, erinomainen käsikirjoitus, ikimuistoiset ja vaikuttavat hahmot, sekä mielettömät musiikit iloisine ja mieleenpainuvine tunnareineen, mutta myös dramaattisine sisäisine raitoineen.
Sarja oli periaatteessa juuri täydellisen pituinen, vaikka sille salaa olisikin toivonut jatkoa. Herman Van Veen loi hahmon jo vuonna 1976. Tuolloin kyseessä oli vielä pelkkä lastenlaulu. Van Veen on ennen kaikkea muusikko, esiintyjä ja näyttelijä, joka toi tänä vuonna Alfredin tarinan uudelle etapille Amsterdamissa. Teatteriesityksessä Alfredista on tullut isä, joka on melko luonnollinen jatkumo ankkapariskunnan elämässä. Hollannin näytöstä ei nyt tullut nähtyä, mutta olisikohan tarinassa potentiaalia uudeksi sarjaksi tai vaikka elokuvaksi? Sellainen olisi mukava nähdä. Piirrosjälki mainostaiteessa on modernisoitunut alkuperäisestä hieman. Ei mitenkään ihan kauhean näköistä, vaikka alkuperäinen enemmän kolahtaakin.
Alfred J. Kwak tuotteita, kuten Vader kuvakirjaa ja levyä sekä paljon muuta on saatavilla Hollannin suunnalta. Kiinnostaisi joskus uteliaisuuttaan tilailla, sen voi tehdä TÄSTÄ
Usein nostalgisen kohteen uudelleenlämmittely ei vedä vertoja alkuperäiselle millään tavoin. Kaikki se jota rakasti, onkin muuttunut. Ajalleen tunnusomainen piirrosjälki tai musiikki on uudistettu, eikä samaa taikaa enää tavoiteta. Uusnostalgisoimisesta ei voi täysin puhua tapauksissa, joissa kohde ei ole ikinä kadonnut kokonaan, kuten vaikkapa Turtlesit ja Super Mario. Alfred J. Kwak on ollut ainekin meiltä poissa, joten Vaderin filmatisointi ja levitys Suomessa olisi toivottua neo nostalgiaa, eli uusnostalgiaa.
Viimeisistä Lassi ja Leevi sarjakuvista on aikaa vasta reilu puolitoista vuosikymmentä, joten on hyvin hilkulla että nostalgisoimiseen on edes aihetta. Lehdissä niitä näkee päivittäin, joten se ei ole päässyt unohtumaan, mutta mitään uutta ei ole tosiaan tullut yli viiteentoista vuoteen. Pants are overrated sivustolla käynnistettiin fanipohjainen jatkotarina Lassin ja Leevin taruun. Siinä seurataan Lassin elämää aikuisena ja perheellisenä. Ja kenen kanssa Lassi onkaan!
Fanipohjainen Commander Keen sarjakuva. Yhtäläisyyksiä Lassiin ja Leeviin kenties? Aihe kolahtaa ja piirrosjälki on varsin pätevää, mutta suurin osa sarjan huumorista ei vain pääse innostamaan. Muutamia onnistumisiakin tosin on.
Lue kaikki Commander Keen the comic stripit TÄSTÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti