sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Ensimmäinen luku: Nostalgia


Owls and mushrooms. Blogi nostalgiasta, retrosta, dekosta, graafisesta designista, tyyleistä, keräilystä ja muistoesineistä. Jos aihealueet kuulostaa korviisi samalta kuin vanhaa, vanhaa, vanhaa, vanhaa, roinaa, roinaa, roinaa niin yritän myös käydä läpi mitä termeillä tarkoitetaankaan.

Nostalgia on vanhojen aikojen haikailemista ja ihannoimista. Materian suhteen nostalgisoinnin tarve vähenee koko ajan, käytössä kun on koko maailma yhden keskusyksikön ääressä. Lapsuuden rojut tavoittaa helposti uudestaan netin välityksellä, videot ja musiikki ovat siellä jo etsimättä. Vanhojen hyvien aikojen puitteille perustetaan kokoajan uusia blogeja ja näistä vertaisverkoistahan saa tukea vaikka päivittäin. Ikäiseni ja nuoremmat edustavat jo tietynlaista post-nostalgista polvea, jolle läheskään niin moni asia kuin ennen ei kerkeä edes jäämään ulottumattomille missään vaiheessa.

Taikaviitta ja Kumi-Kalle (1991) oli ensimmäinen oma Aku Ankan taskukirjani ja kun näin vähän aikaa sitten kyseisen akkarin uuden painoksen kaupoissa, koin nostalgisia hetkiä selaillessani sarjan erinomaista piirrosjälkeä. Alkuperäinen kirja on vielä siltä ajalta kun joka toinen sivu oli mustavalkoinen, nykyäänhän saa nauttia jokaisen sivun täydessä väriloistossaan. Kaivoin kyseisen pokkarin pian esille ja fiilistelin jutut uudestaan. Etsimpä myös Roope-Setä lehdistä pari muuta Kumi-Kalle pätkää, hahmohan ei kovinkaan yleinen ole.

Pullonkorkkeja keräillessäni pienenä, lähimaastojen ylivoimaisesti suosituin merkki oli Lahden Sininen ja vaikken sitä sen kulta-aikana kerennyt maistamaankaan, sen taannoinen paluu kauppoihin oli silkkaa nostalgiaa. Useimmiten nostalgisen tuotteen paluu kuitenkin osoittautuu pettymykseksi kun aika on kullannut muistot.. tai ehkä resepti oli ennen parempi. Lapsuuteni lempijäätelö ja mehujää olivat Mustafa ja Mac. Mustafa tuskin tekee comebackia ainekaan samalla nimellä ja kuosilla, mutta Mac is back ja siinähän sitä olikin pettymystä aiemmin tänä vuonna.

Nestori itsessään on sitä suurinta nostalgiaa. Muistan kun vuoden 1989 kisat pidettiin Lahdessa ja maskottina toimi Nestori, josta tehtiin jos jonkinlaista oheistarviketta, figuuria, tarraa, pehmolelua, koristelautasta, avaimenperää jne. Olen jälkikäteen bongaillut näitä tuotteita haltuun kirpputoreilta ja viimeisin löytö oli varsin mielenkiintoinen. Jos joku sattuisi tunnistamaan kuvassa poseeraavan itsevirkatun Nestorin tekemäkseen tai tietää virkkaajan, ottaisin kyllä mielelläni vastaan maskotin biografian. Kiinnostaisi tietää onko se tehty ihan kisojen aikaan vai vasta myöhemmin. Ostin sen Hollolan TiinuLiinu kirpputorilta ja hintaa oli tuskin juuri euroa enempää. Kuvassa Nestori hengailee turlespeittoniityllä.

Tervetuloa blogin pariin.

2 kommenttia:

  1. Vau! Mahtavaa! Kerrassaan loistava aihepiiri! (tunnustan päästäneeni ääneen pienen riemunkiljahduksen nähdessäni Nestorin blogin yläkulmassa) :D
    Itselläni oli aikoinaan kyseisestä kuvasta palapeli, ja muistelisin että olisi ollut toinenkin, erilainen... minnehän lienee heitetty, roskiin varmasti aikoinaan.
    Lapsuuden aikaisia kirjoja on tullut jo jokusen aikaa kerättyä, ja kokoelma karttuu varmasti monella muullakin tavaralla mitä eteen sattuu, nostalgiahuuman vimmalla, joten erittäin suurella mielenkiinnolla odotan jokaista postausta! :D

    VastaaPoista
  2. Kukapa ei kiljuisi riemusta Nestorin nähdessä.. En muista nähneeni palapeliä, mutta varmasti on kaikenlaista jota ei ole tullut nähtyä. Siitäkin hauska keräilykohde. Ja tietysti siitä ettei varmaan kukaan muu oikeasti keräile nestoreita hah.

    VastaaPoista