Ylläolevan värikylläisen psykedeliakuvauksen ruudut eivät voisi tunnelmaltaan juuri kauempana olla Chaplinin klassikkosta, "mykän kauden viimeisestä elokuvasta". Mustavalkoiset freimit on käännetty aikansa mukaiseen asuun sarjakuvaksi, Kustannus Oy WILLIAMSIN julkaisemaan albumiin vuodelta 1974. Toimiiko se?
 |
| Nykyaika (1936) |
Elokuva alkaa työmiesten saapuessa tehtaalle töihin, lyhyesti verrattuna eläinlaumaan, jonka seassa on yksi musta lammas, Charliemme. Hauska tribuutti kohtauksesta löytyy Simpsoneissa, jaksossa Mies vaaleanpunaisessa paidassa. Sarjakuva alkaa samalla teemalla, mutta alkuperäisen idea on jotenkin hieman latistettu.
 |
| Nykyaika (1974) |
Sitten onkin se klassisin kohtaus, Charlie ratasten vietävissä. Adaptoinnissa on jopa yritystä. Kokonaisuudessaan kyseessä on koko aukeaman kokoinen tapahtumankulku, toimii paremmin albumia kourossaan tutkaillessa, mutta allaolevasta saanee edes jonkinlaisen kuvan.
Elokuva oli pääosin mykkä, joten pantomiimina toteutetut kohtaukset toimivat toki parhaiten juuri sellaisinaan. Sarjakuvaan on ahdettu paljon puhe- ja ajatuskuplia joita ilmankin olisi pärjätty.
Paulette Goddardin esittämä banaanityttö on käännöksessä kokenut huvittavimman muodonmuutoksen. Kolmekymmenluvun rääsyläisellä on tällä kertaa tiukat 70-luvun trumpettihousut jalassa, kukkakuvioinnein tietysti. Juuri tuo omaan aikaansa siirtäminen onkin sarjakuvassa mielestäni parasta. Se toimii paikoitellen oikein hyvin.
Upea rulluluistelukohtaus tavaratalon ylimmässä kerroksessa. Kohtauksen sulavuutta ja kauneutta ei voisi mitenkään siirtää sarjakuvaan, joten se on kohtalaisen tarpeeton siellä. Parasta sivulla onkin ensimmäisen ruudun rajaus.
Taas yksi täysin mahdoton käännös edessä, ikonisesta laulukohtauksesta jossa kulkuri ensimmäistä kertaa avaa suunsa elokuvan historiassa. Niin, että sieltä tulee ihan ääntäkin siis.
Jep, kylmäksi jättää tanssi, mutta kovin paljoa en pidä viimeisenkään kuvan käännöksestä.
Oliko albumista sitten yhtään mihinkään? Muutamia oikein hyvin oivallettuja ruutuja sieltä kyllä löytyy, värit on paikoitellen ihan meneviä ja seisarifiiliksestä plussaa. Huomattavasti parempi kuin suurin osa elokuvien sarjakuvituksista 1980-90 luvuilta. Albumia on liikkeellä jonkin verran, hinta pyörii neljän viiden euron tietämillä ja siihen se kipurajakin kannattaa asettaa jos albumia halajaa.
